Jaoin joku aika sitten Facebookissa Uuninpankkopojan kirjoituksen eilisestä farssia muistuttavasta äänestyksestä eduskunnassa, jossa äänestettiin ulkoministeri Soinin luottamuksesta. Soini oli Kanadassa puhunut vastoin Suomen virallista linjaa ja antanut tukensa abortin vastustajille.. Oikeastaan farssi on väärä sana, koska äänestyksessä oli kysymys erittäin laajakantoisesta asiasta, jolla voi olla pitkät seuraukset suomalaisessa politiikassa. Eduskunta näytti vihreää valoa Soinin esiintymiselle, joten ministerit saavat vastaisuudessakin puhua niin ulkomailla kuin kotimaassa vastoin Suomen virallista linjaa.
Kysymyksessä on kuitenkin vielä suurempi asia, joka koskee koko meidän demokratiaamme. Onko puoluekuri, jolla painostetaan kansanedustajia äänestämään puolueesta erottamisen uhalla, vastoin perustuslakia ja jollei sitä, niin ainakin sen henkeä. Perustuslain mukaan kansanedustaja saa vapaasti äänestää ja hän on toiminnastaan vastuussa vain äänestäjilleen.
Kommunismi ja kommunistit ovat nykykielessä melkein haukkumasanoja, mutta näyttää siltä, että suomalaiset puolueet ovat kaikesta huolimatta omaksuneet entisessä Neuvostoliitossa harjoitetun marxilais-leniniläisen demokraattisen sentralismin, joka velvoitti kaikki edustajat äänestämään puolueen johdon vaatimalla tavalla. Poikkeuksia ei suvaittu. Presidentti Kekkonen oli sanonut 1950-luvulla isäni kertoman mukaan heidän ollessa saunassa, että luuletko sinä Jarno, etten minä ole Leniniäni lukenut? Miten sinä kuvittelet minun johtaneeni Maalaisliittoa. Siihen aikaan Kokoomuksen kansanedustajat äänestivät vielä omantuntonsa mukaan, mutta kuinka on nyt?
Jos kerran puolueet päättävät Suomessa, kuinka kansanedustajan pitää äänestää, niin mitä järkeä on enää äänestää henkilöitä? Eikö silloin pitäisi äänestää vain suoraan puolueita. On kuitenkin hyvä muistaa, että Neuvostoliitossa demokraattinen sentralismi johti tunnettuihin seurauksiin, diktatuuriin ja sen jälkeen uuteen diktatuuriin. Miten käy suomalaisen demokratian?