Sotilaan tarina

Sotilaan tarina
säv. Igor Stravinsky, libretto C.F. Ramuz Kapellimestari Juha Untala, Lavastus Marja Pirilä & Petri Nuutinen, Koreografia Mari Rosendahl, Valosuunnittelu Hannu Naamanka, Puvut Maiju Veijalainen

Ohjaus Jotaarkka Pennanen

Sotilaan tarina 2012
Kuva Petri Nuutinen, Sotilas Eero Lasorla

Sotilas Eero Lasorla, Paholainen Kielo Kärkkäinen, Kertoja Maija Halme, Tampereen Musiikkiakatemian tanssin opiskelijat, Kamariyhtye

Sotilaan tarina perustuu venäläisiin kansansatuihin ja Turkin sodan veteraanien kertomuksiin. Kehno huiputtaa sadussa sotilasta, mutta tämä voittaa lopulta juottamalla pirun humalaan. Sotilaan tarina on universaali kuvaelma ihmisen eksymisestä – sodassa tai nykypäivän rahainvallassa. Sotilaan tarinaa voi kutsua satunäytelmäksi, mutta se kertoo vakavasta ja tärkeästä asiasta niin kuin hyvän sadun kuuluukin.

Teoksen idea syntyi Igor Stravinskylla jo ensimmäisen maailmansodan aikana 1914, mutta hän toteutti sen vasta neljä vuotta myöhemmin 1918. Stravinsky oli syvästi järkyttynyt maailmansodasta, ja teoksen perusajatus kiteytyykin säkeeseen: ”On osattava valita, kaikkeen ei ole lupa kuitenkaan / yksi onni on kaikki, kaksi molemmat saa katoamaan.” Stravinsky halusi vaikuttaa ihmisiin musiikillaan, mutta tarvistsi siihen myös sanoja. Hän ei halunnut säveltää sadusta oopperaa, ja tilasi siksi ystävältään C.F. Ramuzilta libreton, joka tosiasiassa sijoittuu näytelmän, kertomuksen ja libreton välimaastoon.

ARVOSTELU:

Sotilaan tarina on iskevää draamaa

Tuntematon sotilas kohtaa Prinsessa Ruususen. Siinäpä tiivistyy Tampereen Musiikkiakatemian mainion Sotilaan tarinan ilme. Sotilas palaa rintamalta, myy sielunsa paholaiselle, pelastaa prinsessan ja näyttää jo saavuttavan onnen, kunnes paluu maan pinnalle on vääjäämätön.

Tämä melodraama kannattaa kokea, sillä Pyynikkisalin näyttämöllä ei varmaan koskaan ole näytelty, tanssittu ja soitettu samalla kertaa yhtä verevästi.

Jotaarkka Pennanen luo ohjaajana teokselle dynamiikan, jossa todellisuus ja satumaailma törmäävät kipinöiden. Sotilas marssii Pirullisessa maailmassa kuin Hasekin Svejk tai Linnan romaanin veijarit.

Toteutus liitää komeasti. Puheroolien taso on ammattilaisluokkaa kuten huomataan Eero Lasorlan vaikuttavasta sotilaasta, Kielo Kärkkäisen moneen hahmoon venyvästä paholaisesta ja Maija Halmeen hassusta kertojasta (loistava intro). Juha Untalan tarkasti johtama Kamariyhtye antaa musiikille tiheätunnelmaista

särmää. Silva Koskelan viulu jauhaa hypnoottista pääteemaa tehokkaasti, Laura Vaittisen trumpetti loistaa kirkkaana, ja Timo Hakala pudottelee lyömäsoittimistaan pommeja Paholaisen voitonmarssissa.

Mari Rosendahlin koreografia heijastaa hienosti musiikin kulmikasta rytmiikkaa. Taitavat tanssijat puolestaan muuntuvat yhtä hyvin satumaailman keijuiksi kuin vietteleviksi portoiksikin. Marja Pirilän ja Petri Nuutisen lavastus ja kuvasuunnittelu luovat pienin keinoin toimivan visuaalisen ilmapiirin.

Onhan se harmi, että tällä produktiolla on vain kolme esitystä, joista viimeinen nähdään tänään. Vielä ehtii.

HARRI HAUTALA