Englanti Suuria suunnitelmia

Aarne Orjatsalo eli Alaric Arnee ja Leslie Hensson , Lontoo Wintergarden Theatre, Sally
Aarne Orjatsalo eli Alaric Arnee ja Leslie Hensson , Lontoo Wintergarden Theatre, Sally

Aarne Orjatsalo mainitsee kirjeessään isälleen 9. maaliskuuta 1922, että hänellä on ”tärkeitä teatteri suunnitelmia tekeillä”, mutta ei kerro niistä vielä tarkemmin. Sisar Anna-Liisa Ritarsalo (myöh. Primus-Nyman) sen sijaan tekee sen seuraavana päivänä vanhemmilleen lähettämässään kirjeessä . Aarnen ”tirehtöörit” Grossmith ja Malone ovat Lontoon tunnetuimpia teatterimiehiä. Heillä on yhteensä kuusitoista teatteria, ja he ovat hyvin ihastuneita Aarneen. Heidän mielestään hän on aivan ihmeellinen kyky ja teatterikirjallisuuden tuntija. Aarnea arvostetaan täällä hyvin paljon, kirjoittaa sisko. Primus-Nyman (Orjatsalon ystävä) on kääntänyt Arvid Järnefeltin näytelmän Tiituksen englanniksi ja johtajat ovat olleet ”kovin otettuja kappaleesta”. He neuvottelevat sen ostamisesta Aarnen kanssa, joka vastaisi näyttämöllepanosta ja tietysti ohjaisi sen. Se olisi sekä taloudellisesti että taiteellisesti veljelle loistava tilaisuus. Hän itse ei näyttelisi Tiitusta. Sitä hän ei vielä uskalla tehdä kielen takia, kirjoittaa sisko.

Grossmith lähetti keskiviikkona Aarnelle ja minulle biletit valtavan hienoon teatteriin His Majestys Theatre, joka on eräs Lontoon parhaista näyttämöistä. Siellä esitetään näytelmää Cairo, jonka pääosassa on Oscar Asche. Aarne on ajatellut häntä Tiitukseksi ja siksi heille lähetettiin liput. Oscar Asche oli tunnettu näyttelijä, joka oli näyttänyt kykynsä myös suurissa klassisissa rooleissa. Aarne luultavasti tunsi hänet henkilökohtaisesti, sillä tämä oli kiinnostunut Skandinaviasta muun muassa norjalaisen isänsä vuoksi. Aarne ja Anna-Liisa eivät kuitenkaan pitäneet esityksestä ja haukkuivat sen, sillä se oli ”kurja laitos”. Anna-Liisa painottaa vanhemmilleen, että nämä eivät saa puhua hänen kertomistaan suunnitelmista mitään Aarnelle, koska tämä luultavasti haluaa itse kertoa niistä ensin. Sitä paitsi on vielä eräs toinenkin yhtiö, joka sisaren mukaan välttämättä tahtoo Aarnen sekä näyttelemään Edmund Keania, että myös ohjaamaan sen. Näistä asioista päätetään lähiviikkoina, niin Keanista kuin Tiituksestakin. Anna-Liisan kirjoittaessa Aarne on tullut sisään ja ottaa häneltä kynän: ”Ja minä koetan laittaa ruokaa hänelle lampaanlihasta, mutta hän on hankkinut vasikanpaistia ja minä toivon, että se tulee lihottamaan häntä, sillä minun kunnianhimoni on saada hänet pyöreäksi ja pulleaksi.” i

Vasikanpaisti oli kuitenkin tarkoitettu lounaaksi. Heille oli tulossa kaksi vierasta. Toinen heistä on ”viehättävä neiti Alice Phillips”, kirjoittaa Anna-Liisa ja mainitsee hänet ensimmäistä kertaa. Eikä hän vielä tiedä, että Alicesta tulee pian Aarne Orjatsalon kolmas vaimo. Tuskin Aarne ja Alice itsekään tietävät sitä vielä. Alice Phillips on hienosta kodista, jossa Anna-Liisakin on jo ehtinyt käydä. Alice ottaa tehtäväkseen tarkastaa Tituksen käännöksen. Hän tarkastaa sen seuraavana päivänä ja muuttaa siitä joitakin kohtauksia, kertoo Anna-Liisa. Kolme ensimmäistä näytöstä on valmiina koneella kirjoitettavaksi.

Aarnella ja Anna-Liisalla on paljon tuttavia Lontoossa. Jotkut ovat suomalaisia, mutta osa on lontoolaista herrasväkeä. Usein myös Suomesta sinne matkaavat tapaavat heitä. Anna-Liisa käy paljon teatterissa, mikä myös kartuttaa heidän seurapiriään. Kirjeessään 20. maaliskuuta hän kertoo ”intresanteista vieraista. Helsingissä asuva tohtori Johan Helo, joka on matemaatikko, tuli heille käymään. Hän on Lontoossa yhdessä Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, lakitieteen tohtori Ehrnroothin kanssa järjestääkseen Englannissa Suomen valtion entisiä ja nykyisiä laina-asioita. Helo on Anna-Liisan mielestä ”kovin intresantti ja intelligentti”, niin että häntä oli ilo kuunnella. Hän tuli vain ”lunchille”, mutta viipyikin koko illan. Anna-Liisan kirjeestä ei käy selville, oliko myös tohtori Ehrnrooth heillä. Tohtori Johan Helo oli puoluekannaltaan sosialidemokraatti, joten hänen käyntinsä Orjatsalon kotona on ymmärrettävää, mutta olisi ollut mielenkiintoista tietää, kävikö myös Ehrnrooth heillä.

Maaliskuun 29. päivä vanhemmilleen lähettämässään kirjeessä Aarne kertoo Lontoon vallanneesta Kivi- kuumeesta: ”Jotkut amatöörit esittivät Kiven Kihlauksen. Se herätti aikalailla huomiota ja lehdetkin siitä kirjoittivat. Eräs Professori Cowl on sen kääntänyt, mutta heillä ei ollut ammattimiestä neuvomaan esitystä. Professori Cowl pyysi neuvoa Suomen Lähetystöstä, jossa hälle sanottiin, että Suomen suurin näyttelijä (sic!) esiintyy Lontoossa ja kääntykää hänen puoleensa. Niinpä hän mulle kirjoitti ja minä tietysti lupasin auttaa minkä voin, lupasinpa näytellä Kullervoakin. Täällä on paljon sellaisia intelligenssin hienoja seuroja, jotka esittävät Sunnuntai-iltoina sangen valitulle yleisölle kaiken maailman draamoja, joita teatterit eivät ota ohjelmistoon kannattavaisuuden vuoksi. Minua suuresti huvitti S. L. lausunto, joten pian kai minut kutsutaan lähetystöön päivällisille ja sitten kai saan Valkoisen Ruusun jne.” ii

Ilmeisesti monet ihmiset Suomessa kunnioittavat edelleen maanpakoon ajettua näyttelijää, mutta asiaa kotimaahan hänellä ei toistaiseksi ole. Aarnen suunnitelmat tuntuvat kuitenkin edistyvän ja molemmat sisarukset ovat työn touhussa. Anna-Liisa kirjoittaa olohuoneessa. Aarne ja Alice Phillips työskentelevät yhdessä. Alice kääntää Edmund Keania ja Aarne lukee hänelle tekstiä. Edmund Kean näytellään täällä keväällä, kirjoittaa Anna-Liisa, ja pääosassa on ulkomaalainen, italialainen tähti nimeltä Alberto Rossi. Hän tulee esiintymään Lontoossa ja puhumaan ulkomaalaisella aksentilla. Mutta miksi Aarne ei itse näyttele, jos englantilaiset hyväksyvät aksentin? Vai vastaako italialainen enemmän lontoolaisten käsitystä naisten hurmaajasta, vai katsooko Aarne, että tuottaminen ja ohjaaminen vievät liiaksi aikaa, jotta hän voisi kunnolla perehtyä vieraskieliseen rooliin? iii

Kaksi päivää myöhemmin eli 22. maaliskuuta Anna-Liisa kertoo vanhemmilleen, että Keanen asia on jo melkein varma. Yksi suuri teatteri Lyceum on jo vuokrattu. Se on lähellä Winter Garden- teatteria. Hallinnollista henkilökuntaa on hänen käsittääkseen jo varattu siihen. ”Älkää sitten hämmästykö”, kirjoittaa tytär, ”kun telegrafeeraan, että asia on päätetty.” Aarnen ainoa probleema on, kuinka hän pääsee irti roolistaan Sallyssa. Grossmith ja Malone ovat kuitenkin todellisia ystäviä. He ovat luvanneet auttaa Aarnea. Saa nähdä ostavatko he Tiituksen, jos he eivät ota sitä, tämä toinen firma ottaa sen myöhemmin. Aarnesta tulee niiden kappaleiden tuottaja, joissa hän ei itse näyttele. iv

Myös Aarne kirjoittaa suuunnitelmistaan, vaikka hänen kirjeensä pääasiallinen tarkoitus onkin isän ja äidin Lontooseen suunnitteleman matkan edistäminen. Poika korostaa, että hänen taloudellinen tilanteensa ei tosin vielä ole hyvä, mutta vanhempien tulee silti säästää rahaa matkaa varten eikä lähettää hänelle: ”Tänne teidän tulla täytyy ja minä luulen että minäkin olen hyvillä jaloilla jo silloin, vaikken tahdo asiasta puhua, ennenkuin se on sanomalehdissä. Mutta voinen vihjata vähän. Minä olen saamassa hoitooni oman teatterin. Ja kenties Edmund Kean – toisella nimellä ja toisenlaisena on ensi kappaleeni. Meillä on kokouksia joka päivä ja kappaleet ovat jo käännetyt ja konekirjoitetut. En tosin tule paljon näyttelemään, pääasiallisesti johtamaan, täällä kun johtajakyvyistä on tavaton puute, mutta koska me tulemme ”opereeraamaan” sekä Lontoossa että New Yorkissa menee paljon aikaa matkustamiseen edes takaisin. Paljonhan se on aikaa ottanut ennenkuin näin pitkälle on päästy, mutta kun täällä alkuun kerran pääsee, niin sitten se kyllä menee. No niin – siitä sitten kun kaikki on ”työ-kunnossa”. Sen aikaa minä nyt tässä kyllä jaksan kärsiä liikekapitaalin puutettakin, Annan suosiollisella avustuksella.” v

Orjatsalo on saanut todella loistavan tilaisuuden nousta merkittäväksi vaikuttajaksi Lontoon teatterielämässä. Aarne tekee paljon töitä ja asiat etenevät, mutta peli on kovaa. Noin viikko myöhemmin hän kertoo isälleen lisää: ”Asiani edistyvät mutta sangen hiljalleen ja en epäile kaiken onnistumista jos vain on aikaa odottaa. Tarjosivat mulle sata puntaa rahaa tulevien asioiden hoitoon etumaksuna – mutta en ole niin ensikertalainen että otin. Sehän olisi sitonut käteni kokonaan ja loppu tulos olisi ollut että olisin saanut suostua heidän ehtoihinsa sen sijaan että tahdon pakottaa heitä suostumaan minun ehtoihini. Mutta ennen syksyä uskon kaiken järjestyvän. Onhan siinä kuitenkin se vaara, että kurki kuolee ennenkuin suo sulaa.” vi

Aarne Orjatsalo uskoo vahvasti omiin mahdollisuuksiinsa Lontoossa, mutta ottaa samalla ison riskin. Sata puntaa oli siihen aikaan suhteellisen suuri etumaksu. Parhaat näyttelijät kuten Asche saivat noin 10 puntaa viikossa, jolloin etumaksu vastasi noin kahden ja puolen kuukauden palkkaa. Orjatsalon kieltäytyminen ei kuitenkaan johtunut rahasta, vaan kuten hän itse kirjoittaa hänen ehdoistaan, jotka tietenkin sisälsivät paljon muutakin kuin rahaa. Vastuun ottaminen teatterin toiminnasta ilman varsinaista päätäntävaltaa merkitsee vastuun ottamista toisten päätöksistä. Ohjelmiston valinta on aina riippuvainen resursseista ja riskin ottamisesta. Mutta tässä tapauksessa myös yksityisten rahoittajien tilanne on vaikea ja he yrittävät parhaansa mukaan pelata varman päälle. Joka tapauksessa Orjatsalo odottaa ratkaisua ja on hyvällä tuulella.

Sisar kirjoittaa vanhemmilleen seuraavana päivänä 9. huhtikuuta hauskasti kaikenlaisista arkiasioista. He ovat molemmat hyvällä tuulella ja tulevaisuus näyttää ainakin vielä tässä vaiheessa valoisalta. Kun Aarne huomaa Anna-Liisan kirjoittavan, hän nappaa tältä kynän ja kirje vaihtuukin Aarnen käsialaksi: ”Anna-Liisa lupaa paistaa plättyjä, minä istun täällä ja luen kuin varas Annan kirjettä. Ette saa uskoa että saisin joitakin plättyjä, hänellä on mitä herkullisinta mansikkasylttyä kaapissa niin, että minä olen salaa vilkaissut sitä ja kuolaa valunut suustani, mutta en ole saanut edes haistaa sitä vielä. vii

©Jotaarkka Pennanen

iAnna-Lisa 11.3.1922 vanhemmilleen s61..Ja minä koetan…
iiAarne Orjatsalo vanhemmilleen 29.3.1922
iiiAnna-Liisa 20.3.1922 vanhemmilleen
ivAnna-Liisa 22.3.1922 vanhemmilleen
vAarne 29.3.1922 vanhemmilleen
viAarne isälleen 8.4.1922
viiAnna-Liisa vanhemmilleen 9.4.1922, Aarnen kirjoittamaa kohta
viiiAnna-Liisa vanhemmilleen 9.4.1922, siteeraa Hellinin lähettämää korttia
ixAnna-Liisan vanhemmilleen lähetetty päiväämätön kirje.

PALAA