PALAA

Turnee Axel Ahlberg – Aarne Orjatsalo

Elokuussa useat lehdet uutisoivat, että Turnee Axel Ahlberg – Aarne Orjatsalo on aloittanut harjoitukset Tampereella Työväenyhdistyksen tiloissa. Ohjelmistossa ovat Sofokleen Kuningas Oidipus, Eino Leinon Mauno Tavast, Alexander Dumas’n Edmund Kean ja Hermann Bahrin Mestari. Syyskuun toisena päivänä on jo Tampereen Sanomissa arvostelu, ja kolmantena Helsingin Sanomat uutisoi, että Tampereen lehdet ovat kirjoittaneet turneen ensi-illasta kiittäviä arvosteluja. Samana päivänä on myös Tammerfors Nyheterin kritiikki, ja neljäs päivä on vuorossa Helsingin Sanomien hieno arvostelu turneen aloituksesta. Ahlbergia kehutaan erityisesti Oidipuksena. Orjatsalo näyttelee Teiresiaan ja Iokasten palvelijan osan ja saa myös hyvän vastaanoton. Arvostelija kirjoittaa, että turnee osoitti ”ensi-iskemällä vääräksi sen tavanmukaisen otaksuman, ettei maaseudulla voitaisi tällaisesta korkeasta taiteesta nauttia”.ⁱ

Turneen Axel Ahlberg – Aarne Orjatsalo etenemistä voisi seurata lehtien kautta melkein päivä päivältä. Seurueeseen kuuluu useita näyttelijöitä, osa jo Tampereen Teatterista tuttuja. Oidipuksessa esiintyvät kahden päätähden lisäksi Aino Manner Iokastena, Yrjö Saarnio Kreonina ja Aatto Rainto Zeuksen pappina. Kuoroneitoina ”deklamoivat” Else Vanamo ja Maikki Ruoppila, ja kuoroa säestää Alarik Sandelin. Turnee kiertää syksyn 1910 aikana ympäri maata. Paikkakunnat vaihtelevat idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Lehdet uutisoivat ja kirjoittavat ahkerasti. Useilla paikkakunnilla puffataan kiertuetta jo etukäteen.

Arvostelut ovat pitkin matkaa yleisesti ottaen erityisen hyviä. Joidenkin roolien yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa löytyy tietysti myös eroja. En referoi enää yksityiskohtaisemmin arvosteluja, elleivät ne tuo jotain uutta Orjatsalon kuvaan näyttelijänä. Pelkkää ylistystä on mielestäni jo näytetty tarpeeksi. Ehkä Karjalan Sanomien arvostelu 20. lokakuuta 1910 Edmund Keanista antaa jonkin verran lisävalaistusta hänen näyttelemistavastaan. Hän ei ole yksin näyttämöllä, vaan ottaa huomioon vastanäyttelijän:

Hän välttää toistamasta samaa vaikka hyvääkin tekotavassaan ja aina keksii sukkelasti ja varmasti uutta ilmettä, liikettä, äänen väritystä ja hallitsee näin täysin itsetietoisena jokaisen situatsionin, jopa peittää tällaisella mestaruudella kanssanäyttelijäinsä kompastuksetkin. Ei ihmekään että yleisö oli aivan haltioitunut näkemäänsä etteikä esiinhuudoista jokaisen näytöksen jälkeen tahtonut loppua tulla.ⁱⁱ

Turnee kiertelee eri kaupungeissa ympäri Suomea. Kiertueella oleminen on raskasta, ja kun olosuhteet eivät vieläkään ole kovin hyviä, voi vain kuvitella, millaisia ne olivat silloin. Näyttelijän toimeentulo ei ollut kaksinen, ja kiertueilta saadut ansiot tai lisäansiot olivat tärkeitä kaikille näyttelijöille. Myöhästymiset ja aikataulun muutokset olivat aika yleisiä myös Ahlberg–Orjatsalo-turneella. Östra Finland kirjoittaa 8. lokakuuta eloisasti edellisenä päivänä tapahtuneesta haaksirikosta, johon seurue oli joutunut:

Yhdistys ”Nuijan” huoneisto oli ahtautunut viimeistä paikkaa myöten täyteen kiinnostunutta teatteriyleisöä, joka suurin odotuksin halusi nähdä kuuluisan turneen ensimmäisen esityksen täällä. Mutta kun yleisö oli aikansa kärsivällisesti odottanut esiripun nousemista, astui hra Orjatsalo yleisön eteen matkavaatteissaan ja ilmoitti, että illan esitys joudutaan peruuttamaan, koska seurue oli matkallaan Haminasta Viipuriin joutunut onnettomuuteen. Ehtiäkseen aikaisemmin kuin junalla oli mahdollista Viipuriin, olivat he vuokranneet Kymi yhtiöltä höyrylaiva ”Voikan”, jonka kone meni matkalla epäkuntoon. Kesti kaksi tuntia ennen kuin se saatiin korjattua. Herra Orjatsalon käsissä oli vielä selviä jälkiä hänen osallistumisestaan korjaustyöhön. Kun ”Voikka” saatiin matkaan ja kun se lähestyi Trångsundia, kohtasi sitä uudestaan onnettomuus sen ajettua karille, mistä venäläinen torpedovene sitten irrotti sen.ⁱⁱⁱ

Lehti kertoo seurueen myöhästyneen näiden onnettomuuksien takia, ja herra Ahlbergin olleen niin järkyttynyt, että Mestari oli ollut pakko siirtää maanantaihin. Nuoremmat selviytyvät paremmin kiertueolosuhteista kuin vanhat. Myöhästymisiä ja vastaavanlaisia onnettomuuksista aiheutuu aina välillä, vaikka harvemmin niitä on samalla matkalla kaksi peräkkäin. Tässä tapauksessa on kiinnostavaa lukea Orjatsalon osallistumisesta laivan koneen korjaamiseen. Hänethän useimmiten kuvataan sosialistisista näkemyksistään huolimatta itsetietoiseksi herraksi. Herra Orjatsalo olikin, mutta hän oli oppinut pienestä pitäen tekemään työtä ja oli taitava käsistään. Pakomatkalla saadusta koneenkäyttäjän opista oli hyötyä. Eikä kiertueilla oleminen ollut muutenkaan vain taiteellista toimintaa. Näyttelijät joutuivat itse huolehtimaan tavaroistaan ja osittain myös lavastuksista.

Joka tapauksessa Östra Finlandin kirjoitus panee mielikuvituksen liikkeelle. Yleisön poistuttua pitkä komea mies menee vaihtamaan vaatteita. Hän riisuu likaantuneet matkavaatteensa ja pesee rasvaiset ja nokeentuneet kätensä. Sitten hän nostaa vaatearkusta Englannin suurimman näyttelijän, ruhtinaiden kadehtiman ja naisten ihaileman Edmund Keanin vaatteet pitsiröyhelöineen, pukee ne päällensä ja istuutuu peilin eteen maskeeraamaan. Kun esitys alkaa, näyttämölle ei enää astu nokinen työmies, ei sosialidemokraattinen lehtimies, puhuja ja lausuja, vaan kaikkien ihailema ensirakastaja, ja yleisö on haltioissaan. Helsingin Sanomia lainaten:

Ja kun hra Orjatsalo astuu näyttämölle komeine vartaloineen, eleganttine liikkeineen, rakastajan vastustamattomine katseineen, rakastajan joka on lumonnut ”koko Lontoon” naismaailman, tulisine temperamenttineen, käytellen kaunista ääntään koko sen laajasta asteikosta esittäen tuota vuoroin häikäilemättömän varmaa, vuoroin lapsen tavoin naivia sankariaan, salonkimiestä ja demokraattia, on menestys varma.^iv

Helsingin Sanomat toteaa vielä samassa lehdessä, että tapa, jolla Orjatsalo esittää Keanin, on muodostunut Suomessakin nuorison esikuvaksi, kuten aikanaan 1830-luvun Ranskassa. Satakunnan Sanomien nimimerkki ”Ellu” julkaisee naisten puolesta seuraavat rivit:

Mikä tenho, mikä salaperäisyys sinun silmiesi selittämättömässä syvyydessä! Yksi sinun katseesi on elämän arvoinen, sinun hymysi on kuin kesäinen päivä, sinun surressasi mekin menehtyisimme. Ah, mitä maailmoita sinun sielussasi piileekään!

Sinä tulit, oi Kean, sinä valloitit,
sinä hurmasit meidät ja – menit!
Sun suhteesi vanhat on ystävät
kuin leijonan piskuiset penit!

Kuka kehno, ah Kean, kuka uskaltais
sitä soimata kuningasverta,
joka lyönyt on myrskynä suonissas`
ihan vinhemmin vaahtoista merta!

Sinä menit, ah Kean, menit kauas pois,
jätit meidät sä tuskaan ja vaivaan.
Mutta meiltä ken mielestä saada vois
sun muistosi – untemme taivaan!^v

Laakeriseppeleitä, kukkakoreja ja ylistystä. Ahlbergin ja Orjatsalon kiertue on onnistunut yli odotusten. Lokakuun 15. päivä ilmestyy Länsi-Suomessa uutinen otsikolla ”Uusi teatteriyritys”, Turnee Axel Ahlberg – Aarne Orjatsalo. Seurue on kertonut Haminan Sanomille, että parhaillaan suunnitellaan uutta suomalaista teatterilaitosta, jonka kotipaikkana tulisi olemaan Turku. Teatteri näyttelisi siellä kaksi kuukautta vuodessa, mutta palvelisi myöskin ”rannikkokaupunkiemme” taide-elämää säännöllisesti uusiutuvilla kiertomatkoilla niihin. Teatteriyritys on aiottu perustaa osakeyhtiöksi. Johtajaksi tulisi lehden mukaan oletettavasti hra Orjatsalo. Toiminnan on tarkoitus alkaa jo ensi talvena.

Axel Ahlberg ilmeisesti kuitenkin epäröi. Tuskin hän saattoi olla poissa pidempään Kansallisteatterista, ja eroaminen sen ikäiselle näyttelijälle menestyksellisenkin kiertueen takia olisi ollut hyvin uskaliasta. Aarnen tilanne oli aivan toisenlainen. Ehkä Axel Ahlberg harkitsi mukana oloa alkuvaiheessa tosissaan, kun oli kysymys uuden teatterilaitoksen perustamisesta Turkuun, mutta sekin tuntui riskialttiilta. Uudessa teatterissa olisi omat riskinsä, joten hän jättäytyi pois, mutta lupautui kuitenkin vierailemaan.