Tarulinna

Vilho-Joju
Jotaarkka näytelmässä Saimaan rannalla. Helsingin Ylioppilsteatteri Seurasaari 1966, ohj. Ritva Siikala

UUSI: AARNE ORJATSALON ELÄMÄNKERTA

BLOGI   TEATTERI  ELOKUVA  UUSIMMAT  KIRJALLINEN TYÖ 

Olen teatteri- ja elokuvaohjaaja. Näiltä sivuilta löydät tietoa minusta ja töistäni. Lisään materiaalia sitä mukaan, kun ehdin ja löydän.

Äitini oli kirjailija Anja Vammelvuo ja isäni kirjailija Jarno Pennanen. Ensimmäisestä nimestäni Jotaarkasta olen aina pitänyt. Oikeastaan se olisi kuulunut isälleni, joksi hänen äitinsä häntä pienenä kutsui, mutta koska nimi ei ollut kristillinen, sitä ei saanut antaa lapselle. Jotaarkka tulee Joel Lehtosen samannimisestä sadusta. Isoäitini oli yksinhuoltaja, ja hän koki olevansa Jotaarkan äiti, joka eleli piilopirtissä.

Ajat muuttuivat, ja kun minä synnyin 1946, vanhempani halusivat nimetä minut Jotaarkaksi, mutta he olivat huolissaan, että sitä ei hyväksyttäisi, joten he päättivät antaa kolmanneksi nimekseni Stalinin isän nimen Vissarionin. Minulle he kertoivat, että se annettiin huomattavan kirjallisuustutkija Vissarion Belinskin mukaan, mutta myöhemmin isä tunnusti, että jos Jotaarkkaa ei olisi hyväksytty, olisivat he voineet vedota poliittisiin syihin.

Kaikki nimeni hyväksyttiin ja minusta tuli Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen. Jotaarkan jouduin yleensä koulua vaihtaessani kirjoittamaan taululle. Vissarionin tiputin vähitellen pois, kun huomasin, että kukaan ei vaatinut sitä. Passissa se tietysti näkyy. Minä en kärsinyt nimistäni, päinvastoin olin niistä ylpeä.

Kirjastani Elämää pienempi näytelmä, Like Kustannus 2010