Caligula
Albert Camus, Suomennos Esko Elstelä
Ohjaus Jotaarkka Pennanen, Lavastus Pekka Heiskanen, Musiikki Matti Puurtinen.
Caligula Hannu Lauri, Caesonia Riitta Elstelä, Helicon Pekka Autiovuori, Cherea Lasse Svedberg, Scipio Jouko Keskinen, Patriiseja Risto Mäkelä, Ahti Jokinen, Jaakko Kytömaa, Heikki Nousiainen ja Roger Nikkanen
Kuvat Mauri Helenius
![]() |
![]() |
![]() |
TAUSTAA Caligulan ohjaamisesta:
ARVOSTELUISTA:
Heikki Kataja, Ilta Sanomat
”Ei voi olla näytelmän eikä tulkinnan vika, jos sisältöä ja monivivahteisuutta on niin yltäkylläisesti, että lähes kolme tuntia kestävän esityksen päätyttyä haluaisi aloittaa kaiken alusta. Päinvastoin. Teatterista lähtee harvoin näin täysi tunne mukanaan, tunne voimakkaasta elämyksestä, tunne siitä että ajateltavaa riittää päiväkausiksi.”
Kirsikka Moring, Helsingin Sanomat
”Kansallisteatterin ohjelmistossa Camus’n Caligula on. poikkeus, jollaista arvokkaassa vanhuudenlevossaan uneksiva talo ei liene kokenut vuosikymmeniin. Kysymys ei ole Caligulan ulkoisista tunnusmerkeistä: aaltopeltisen kellarin rämisevästä rojukulttuurista, ampuma-aseiden rätinään sekoittuvasta rockailusta tai spray-purkeista vedetyistä`seinäjulistuksista. Kyseessä on Caligulan sisällön, ajatuksen ja teon voiman lahjomattomuus – groteskia maailmaa huikaisevan oppitunnin ruhjovuus. ”
Ja vähän myöhemmin:
”Pennasen valitsema tulkintamalli on rohkea, raivopäinen analogia meidän rapautuneen yhteiskuntamme tunnuksille. Se kaappaa tekstin teräksiseen otteeseensa eikä kaihda keinoja asiansa ajankohtaistaakseen.”
Hannu Laurista Moring sanoo:
Vaikka Hannu Lauri on ennenkin saanut suuria rooleja, ei hän koskaan aiemmin ole päässyt kamppailemaan omia rajojaan vastaan kuin nyt. Hänen Caligulansa on mielen pohjia myöten riivattu, kipeästi tempova ja kuutaan hamuava. Laurin ilmaisullinen voima vie näyttelijän äärilaidoilleen – hän venyy, venyy ja kestää. Vaikuttavalla itsetuhonsa vimmalla tämän tulkinnan Caligula panee peliin kaiken jättääkseen ihmiskunnalle mahdollisuuden. Laurin Caligula heittäytyy diktatuurinsa moniin hahmoihin raiskaajasta Venukseen sisäistetyllä voimalla. Ja hänen tihentyvä kuoleman odotuksensa, yksinäisyytensä salaliiton keskellä tulvii fyysistä ja psyykkistä sairautta, autiutta. Tulkinta uhoaa sellaista latausta ja voimaa, että katsoja joutuu miettimään, montako esitystä näyttelijän fysiikka sitä kestäakään.
Mirja Bolgar vertaa Uudessa Suomessa Pariisin Odeonin Caligulaa Willensaunan Caligulaan:
Willensaunassa ei yritetty luoda näyttelijöille rooleja, vaan annettiin tunteiden purkautua ja ryöpsähdellä, osattiin eläytyä. Odéonissa kärsimyskin jäi pintaan ja veri kuului koristeena vähän perverssiin eroottiseen rituaaliin, josta ei oikein tiennyt oliko se provokaatiota tai vain muuten groteskia hulluttelua. Aikoinaan Gérard Philipe osasi eläytyä Caligulan osaan yhtä armottomasti kuin Hannu Lauri meillä – heidän rinnallaan Odéonin karamellipoju tuntuu valjulta ja teennäiseltä.
Katri Weltheim, Uusi Suomi
”Applodit eivät tahtoneet Willensaunan keskiviikkoisessa ensi-illassa loppua, piirteet lientyivät ja laukesivat hymyyn näyttelijöitten ja ohjaajien kasvoilla. He olivat vieneet mielettömän vaativan suurtyönsä – Camusin Caligulan rakenteeltaan ankaran, ajatuskulultaan tiukasti loogisen tekstin täyteen menestykseen. Vierailevalle ohjaajalle Jotaarkka Pennaselle, joka aloitti kauden nuorten ohjaajavierailuitten sarjan vanhassa talossa, merkitsi Camusin tekstin tulkinta tämän päivän rockmaailman puitteissa täyttä läpimurtoa, samoin osan esittäjälle Hannu Laurille.
Ja vähän myöhemmin:
Mutta kaiken kaikkiaan on Jotaarkka Pennanen tehnyt täysin perustellun ja oikean ratkaisun tai antautunut houkutukseen – miten vain – projisioida näyttämölle tämän päivän kellari- ja takapihamiljöön, aaltopellin, punkkarien ja rokkarien maailma. Hän on näin tehdessään paitsi osoittanut yhtäläisyydet elämäntunnelmassa ja eettisten arvojen kriisissä, myös pyyhkäissyt paljon sitä 40-50-luvun Camusin lukijalle tuttua inhon äänenpainoa. Se tunkeutuu korvaan ja aivoihin esityksen luomien etäännyttävien verhojen läpikin, ja olisi pelkistetymmässä rakenteen ja keskustelun varaan asemoidussa esityksessä saattanut muuttua painolastiksikin.
Nyt toimii esitys upeasti tässä ajassa vapaana, liikkuvana, iskevänä, kiihoittavana ja ajatuksillaan pysäyttävänä. Ja vaikka joskus tekisikin mieli pyyhkiä pois joitakin liikaeffektejä, hieman pelkistää ja selkeyttääkin, kilpistyy tämä ajatus toteamukseen, joka meillä on harvinainen: siihen nimittäin että ideoitten runsaudensarvi ei ehdy, ettei ratsasteta yhden tai kahden oivalluksen varassa. Ja että kaikki, mitä tehdään, se liikakin on läpeensä taiteellista.
Hannu Laurista Weltheim sanoo:
Hannu Lauri, Willensaunan Caligula ja esityksen ehdoton keskipiste on näyttelijätyö, joka jännittää tekijänsä henkiset ja fyysiset voimavarat äärimmilleen. Hannu Laurin intensiivinen sisäinen samaistuminen on vangitsevaa. Hänen keinonsa – huikeasti kehittyneet – pystyvät tavoittamaan oikun, epätoivon ja kätketyn herkkyyden, kyvyn nähdä ympäristönsä läpi, ivata ja rienata. Ja myös keisari Caligulan ja tämän päivän ongelmanuoren yhtyneinä – paino ehkä viimeksimainitun linjalla. Ja ulottuvuudet tuntuvat kasvavan täysin vapaasti, pakosta – arvattavasti uusien harjoitus-metodien tuloksena näyttelijän työ, ohjaajan taitavasti esiin kehittelemänä ja tukemana.
Maija Savutie, Kansan Uutiset
Varsinaisesti Kansallisen perinteisen arvokkuuden kukistaa kuitenkin sen omissa suojissa, Willensaunassa nyt valmistunut Jotaarkka Pennasen kovien panosten ja sähköistävän rock-musiikin säestämä ja rytmittämä Caligula – ilmaisukeinoiltaan häikäilemättömin ja rohkein esitys mitä Kansallisessa on nähty. Mutta, ja tämä on oleellisinta: ilmiselvästi maailmankatsomuksellista teatteria.
Jotaarkka Pennanen sanoo kokeneensa Caligulan filosofisena näytelmänä ja hänen ohjaajannäkemyksensä yhtyy ohjelmavihkossa julkaistuun Maija Lehtosen selkeään ja osuvaan kirjailijaesittelyyn.
Hän ei kuitenkaan tyydy abstraktin filosofian tasoon, vaan tekee konkreettista ajatuksellista teatteria. Caligula havainnollistuu näyttämöllä iskevän selvin rinnastuksin nykypäivään kaikkine osatekijöineen.