William Shakespeare Hamlet, suomentanut Lauri Sipari, Jyväskylän kaupunginteatteri 1975
Hamlet Turo Unho
Lavastus Risto Nykänen Puvut Kisu Ahonen
Ohjaus Jotaarkka Pennanen
OTTEITA ARVOSTELUISTA:
Näytelijöitä kehutaan yleisesti, ja erityisesti Turo Unhoa Hamletina ja Hannele Markkulaa (nyk. Lauri) Ofeliana.
Maija Savutie, Kansan Uutiset:
”Jotaarkka Pennanen näyttelijöineen on karistanut esikuvat ja perinteet harteiltaan ja lähtenyt oman näkemyksensä viitoittamaan tulkintaan, kuvittamaan Shakespearen Hamlet- tarinaa nykyhetken nuoren, terävänäköisen ja aktiivisen ihmisen näkökulmasta. Kartoitetaan selkeästi, terävästi ja jännittävästi kuvaa maailmasta ja yhteiskunnasta, jossa yksinäinen susi, erottuva laumasta suuremman valppautensa vuoksi, ajetaan kiere kierteeltä yhä ahtaampaan kehään kunnes tuhotaan. Kuva syntyy keskiaikaisesta kuninkaan hovista, mutta sen ihmisten tekojen motiivit, jopa menettelytavatkin tuntuvat selkeästi osoitettuina tutuilta, joukkoilmiööinä nimenomaan. ”
”Tässä Hamletin maailmassa itsekkyys ja vallanhimo ovat johtaneet totalitääriseen julmuuteen ja kavaluuteen omien pyyteiden toteuttamisessa. Yliopistosta isänsä hautajaisiin saapuva nuori Hamlet joutuu joutuu tietyeen maailmasta heitetyksi keskelle armotonta valtataistelua, jossa hänen setänsä on käytteänyt välineenään niin veljesmurhaa kuin laskelmoitua seksiä, lahjontaa ja julmaa kuria.”
”Epätasaisesta taistelusta syntyy Jyväskylän Hamletissa nimihenkilön tragiikka. Ei sankarin vaan ihmisen murhenäytelmä, joka laajenee ihmisten tragiikaksi. Vaikka Hamlet ei tunne eikä ansaitse sääliä, hän vetoaa myötätuntoomme. Turo Unho tulkitsee tämän suurenmoisesti. Yhtä intensiivistä ja älykästä tekstin hyväksikäyttöä kuin hänen saa harvoin kuulla., korvat ihan venyivät näyttämön puoleen, ettei sanaakaan menisi ohi.”
Katri Weltheim, Uusi Suomi:
”Jotaarkka Pennanen on ratkaissut monet Hamletin pulmat, mitkä monet aikaisemmat Hamlet- ohjaajat ovat pitkän päänsäryn jälkeen käärineet runouteen, usvaan ja mystiikkaan, hyvin luonnollisesti suoraan tekstin pohjalta ja siihen mutkattomasti tukeutuen.Täten kuin hovin omista lähtökohdista edeten syntyy monien tärkeitten roolien osuudelta kiinnostavasti uudelleen analysoitua Hamlet- tulkintaa. Läpeensä motivoitu, uudelleen mutta konstailematta ajateltu ja mielikuvituksellisten sorististen tai tilannetta kekseliäästi kuvittavien detaljiratkaisujen rikkaus antaa sille sisäistä katetta ja ulottuvuutta. Kaiken onneksi esityksen kokonaisilmeelle, että ilneilijät, kevyt koominen ironia hovikohtauksissa tai sellainen fantastinen repäisy kuin Hamletin ja Lartesin taistelu Ofelian ruumiista hautauskohtauksessa tuovat välttämätöntä irrationaalista ainesta.”
”Hyvin kiinnostaviksi muotoutuvat eräät roolihenkilöt Jyväskylässä. Ensinnä on tietysti Ofelia. Tuskin missään Hamlet- esityksessä – tietysti ohjaajan osuudesta lähtien – olen nähnyt niin loogisesti, pitävästi motivoitavan Ofelian sekoamista enkä myöskään piirrettävän tämän melko sovinnaisen ja rajoittuneen sekä vahvoja ja turvallisia tunnekiinnikeitä hakevan tytön sisäistä roolihahmoa.”
Sole Uexcüll, Helsingin Sanomat:
”Hamlet on kirjoitettu teatteriksi”, toteaa raitis brittiläinen kommentti maailman parhaasta näytelmästä, joka samalla on maailman rasitteisin näytelmä kirjallisuustutkijoiden ja tekstikriitikkojen, psykoanalyytikkojen ja tai poliittisten analyytikkojen hyllykilometreineen ja esittäjiään kunnia-asentoon pingoittavine vaateineen.
”Jotaarkka Pennanen on Jyväskylän kaupunginteatterissa suhtautunut Hamletiin yhtä raittiisti ja mutkistelematta. On näytelmän teksti, maailman paras. On oman teatterin resurssit. Molempiin luotetaan, eikä reaktioita ja ambitioita hamuta kummankaan ulkopuolelta.”
”Luotetaan etenkin siihen, että Shakespearen Hamlet on joka sukupolvelle yhä uudestaan näytelmä tässä ajassa, tarvitsematta lisäselvityksiä, nykyhetkeen projisointeja tai muita katsojalle kurotettuja aputikkaita.. Riittää kun Hamletissa tapahtuva kerrotaan, kertomisensa ja asiansa selkeästi motivoivana teatterina. ”Horatio, minä kuolen, sinä jäät – siis kerro oikein minun tekoni tietämättömälle maailmalle.”
”Hamletin ongelma on tässä esityksessä oikeamielisen nuoren ihmisen, älyllisesti ja eettisesti turmeltumattoman, jonka ympärillä maailma toimii aivan toisten normien mukaan kuin hänen omansa: hyötypolitiikan, kovan häikäilemättömyyden, rikosten. Tällaisen ympäristön paineessa Hamlet ei pysty edes pättämään, mikä teko veisi oikeaan ja mikä väärään tulokseen. Systeemi pyörii vääjäämättömällä painollaan, sen sääntöjen mukaan toimivat menestyvät. Norjan Fortinbras ottaa tragedian lopun joukkosurman jälkeen haltuunsa valtaistuimen Tanskassa, missä selvästi mikään ei muutu sen enmpää kuin Shakespearen kuningasdraamojen hallitsijaketjussa. Tapahtumat ovat ohjanneet Hamletia sen sijaan, että hän olisi pystynyt ohjaamaan tapahtumia.”
”Hovi jossa opportunismi, liehakoiva kumartelu ja häikäilemätön taktikointi ovat itsestään selvää elämisentapaa, esitetään astelemassa juhlavin seremonioin, tanssimassa ja juomassa, vakoilemassa ja hiiviskelemässä kaikista ovista, iskevästi, verevästi ja pelkäämättä koomisia korostuksia terävien vetojen joukossa.”