LINNUNRATA

Käsikirjoitus ja ohjaus Jotaarkka Pennanen

Lavastus Markus R. Packalén

Puvut Tellervo Helminen

Musiikki Matti Puurtinen

Rooleissa: Katariina Honkanen, Hannu Kivioja, Hannele Lauri, Niina Nurminen, Marko Reinola, Petri Poikolainen ja Pirjo Bergström

 

Linnunrata on näytelmä miehen pahaatarkoittamattomasta itsekkyydestä ja sidonnaisuudesta ympäristönsä mielipiteisiin. Se on näytelmä naisesta, jonka mielikuvitus ja tahto on niin voimakas, että hän välillä sekoittaa unelmansa todellisuuteen. Se on näytelmä pikkukaupungin rouvista, jotka katsovat velvollisuudekseen häpäistä joukkoon kuulumattoman naisen ja rikkoa hänen elämänsä. Mutta kaikesta vastuksesta huolimatta kahden luomisvoimaisen runoilijan suhde kehittyy syväksi ja hellyttäväksi rakkaudeksi, johon veljesssota lisää oman tumman kuvionsa. Ennen kaikkea Linnunrata on näytelmä miehen ja naisen suhteesta ja rakastamisen vaikeasta taidosta, mutta myös siitä suuresta ilosta ja onnesta, joka rakkauteen sisältyy.

Linnunrata perustuu osittain Ain’Elisabet Pennasen romaaniin ”Kaksi raukkaa”. Siihen sisältyy sekä hänen että Juhani Siljon runoja, joista suurin osa on Matti Puurtisen lauluiksi säveltämiä. Vaikka lauluja on yhteensä 12, se ei kuitenkaan ole musikaali sen paremmin kuin laulunäytelmäkään. Se on teatteria, joka sijoittuu yhtä huonosti tunnettuihin näytelmägenreihin kuin vapaa nainen naiselle asetettuihin roolikuviin.

”Aseet parhaimmat

mies sai, nainen mitään ei.

Käykääpä kilpaamaan!

Nainen parka hädissään

surmas kaiken naurullaan.”

(Ain’Elisabet Pennanen)

Vapaa, itsenäinen ja monisärmäinen nainen on vieläkin useimmiten kauhistus miehelle, ja pelottava esimerkki naisille, jotka ovat tyytyneet miesten heille osoittamiin rooleihin. Varsinkin elokuvissa ja teatterissa nainen kuvataan enimmäkseen viettelijäksi, huoraksi tai neidoksi, josta kehittyy miehelle hyvä vaimo ja pyhä äitihahmo – madonna. Ehkäpä siksi niin moni mies järkyttyy, kun avioliiton edetessä naisesta paljastuukin piirteitä, joista hän ei ole ollenkaan ollut tietoinen.

Voi vain kuvitella miten ihmiset ovat reagoineet 1900-luvun alun pienessä Jyväskylässä, kun tällainen vapaa ”maailmanainen” ja kirjailija Ain’Elisabet Pennanen ilmestyi sinne aviottoman poikansa kanssa ja sai Jyväskylän ylpeyden nuoren lehtimiehen ja runoilija Juhani Siljon ihastumaan itseensä. Yleensä seurapiireissä jopa naisen aviopetoskin voidaan hyväksyä, kun se vain pidetään salassa, vaikka se sitten olisikin julkinen salaisuus. Mutta silloin kun naisen totutuista rooleista poiketaan avoimesti eikä edes hävetä, on kysymyksessä uhka ”hyväksi todetuille” tavoille ja koko yhteisön järjestykselle.